Lämmönvaihdin on avainlaite lämmönsiirtoon teollisessa tuotannossa, ja sitä käytetään laajasti kemian-, öljy-, lääke- ja muilla aloilla. Rakenteellisten ominaisuuksien mukaan se jaetaan pääasiassa seuraaviin neljään tyyppiin:
Levylämmönvaihdin: Se koostuu rinnakkaisista metallilevyistä (paksuus 0,5-1 mm) ja tiivistetiivisteistä (lämmönkesto -40-200 astetta), joiden lämmönsiirtoteho on jopa 3000-7000 W/(m²·K), soveltuu tiiviiseen lattialämmönvaihtoon (6 % tai neste-neste) ja helppo puhdistaa.
Kuori ja putkilämmönvaihdin: Se ottaa käyttöön putkinipun (halkaisija 10-50 mm) ja kuoren yhdistelmärakenteen, jonka paineenkestävyys on yli 10 MPa, joka sopii korkean lämpötilan ja korkean paineen kohtauksiin (kuten petrokemianteollisuudelle), ja sen rengasmaisen rakon virtausnopeuden optimointirakenne voi lisätä lämmönsiirtokerrointa 15% -30%.
Fin-tyyppinen lämmönvaihdin: Lämmönsiirtoa tehostetaan rivat (laajenemispinta-alasuhde 5:1-20:1), ja lämmönsiirtokerroin ilmapuolella kasvaa 3-5-kertaiseksi. Sitä käytetään usein ilmajäähdyttimissä (lämpötilaero voidaan pienentää alle 5 asteeseen) tai hukkalämmön talteenottojärjestelmissä (hyötysuhde jopa 70 %).
Lämpöputken lämmönvaihdin: Se käyttää työnesteen vaihemuutoslämmönsiirtoa (lämmönjohtavuus on 100 kertaa kupari). Yhden lämpöputken lämmönsiirtoteho voi olla 1 kW, ja lämpötilan tasaisuusvirhe on ±1 aste. Se sopii ilmailun elektroniseen lämmönpoistoon tai uusiin energiakenttiin (kuten aurinkopaneelien jäähdytykseen).